Niin kuin elämän virta meitä kuljettaa, muokkaa ja muovaa, niin on muuttuvainen myös teoksieni teemat. Niissä käsittelen kulloistakin mielenmaisemaa, nykyhetkeä, ei tulevaa, eikä mennyttä. Itse prosessi luoda teos, on useimmiten tärkeämpää kuin lopputulos, se on performanssi. Maalaan tauluni kennolle, leikitellen valoilla, yhdistän nykyisyyden sekä menneen, luovasti käyttäen arkipäiväisiä asioita teokseni luomiseen. Toisinaan haluan kertoa, mitä emme voi pukea sanoiksi tai paljain silmin näkemään, mitä tunnemme. Se voi olla tuuli, joka tuivertaa tukkaa tai katse, josta paljastuu sielun syvin ja salaisin olemus.
BIO
Heidi Kokkonen (s. 1991) on syntyjään kuopiolainen kuvataiteilija, joka vaikuttaa ja elää tällä hetkellä Pirkanmaalla. Hän työskentelee pääsääntöisesti valokuvien ja tekstin parissa. Hänen töissään erottuu usein yksityiskohtaisuus, valoilla leikittely sekä luonnon elementtejä.
Teostiedot
”Through the Runes – Reflections of My Magical Essence”
Pigmenttivedos
2023-2024
Teokseni juuret kumpuavat näystä,
näystä, joka minulle ilmaantui aina silmäni sulkiessa.
Näystä, joka lopulta sukelsi uniini,
ei jättänyt minua rauhaan.
Kompassi pyörii,
riimut hohtavat kultaista valoaan,
kasvoton kävelee minua kohti.
Tunnen kaipuuta ja ikävää,
se raastaa sisintäni,
tiedän, etten ole siellä,
missä minun pitäisi olla.
En tiedä kuka kasvoton on,
mutta tiedän tuntevani hänet
ja tunnen olevani kotona,
turvassa.
Sudenkorento lentää päin kasvojani,
on keskikesä ja siinä hetkessä tiedän,
että pian unieni kasvoton löytää minut.
Hetkenä, jona kasvoton minut viimein löysi,
asteli elämääni, unet ja näyt loppuivat, ainakin hetkeksi.
Istun kivellä ja mietin,
mietin kolmea lausetta
ja kuinka ne saisin tuotua esiin yhteen kuvaan,
kompassi alkaa taas pyöriä,
riimut loistavat kirkkaammin
ja näen mieleni sopukoissa kuvan.
Yhdestä kuvasta syntyi seitsemän kuvaa,
kuvia, jotka kertovat matkasta.
Matkasta, jolle jouduin silloin, kun sitä vähiten odotin
ja mitä pakoon en päässyt,
vaikka kuinka yritin juosta.
Sama asia olisi juosta juoksuhiekassa,
et pääse eteenpäin,
vajoat, hukut
ja ainut keino selviytyä on antautua juoksuhiekalle,
pysähtyä.
Tärkeintä on hetket,
hetket mitä olen jakanut minulle rakkaiden ihmisten kanssa kuvia luodessa,
hetket kasvottoman kanssa,
se on performanssi, oodi meille.
Riimut kertovat salaisen viestin, runoja, loitsuja,
kasvottomalle,
sille matkalle, millä kuljemme nyt yhdessä.
