Olen Pohjois-Karjalan metsistä pääkaupunkiseudulle eksynyt keijukainen, joka on löytänyt paikkansa jostain urbaanin kaupungin ja peltomaiseman väliltä.
Taiteellani haluan tehdä saduista ja unista todellisuutta. Mieleni on jatkuvasti raksuttava ideakone, jota ei saa pysäytettyä. Lapsuuden haaveet, maailmantuska, valon heijastus huoneen seinälle – kaikki käy. Tärkeintä on intohimo.
Päädyin pienestä piirtelijästä valokuvaajaksi, ja nyt kamera, kirjontaneula ja sivellin ovat alkaneet ruokkia toisiaan. Tekstiilin ja valokuvan yhdistäminen on avannut minulle mielikuvituksen ovia, joista en ennen kyennyt haaveilemaankaan.
Instagram: @nokkoskeijuphotos
Tytöt
30x40cm
sekatekniikka
2025
Onko sattumaa, että tyttöydellä ja heikkoudella on yhteiskunnassamme samat tunnusmerkit? Miksi tunteellisuus ja “running like a girl” olisivat huonoja asioita? Miksi tyttömäisyys on välillä sosiaalisesti hyväksyttävää ja välillä taas sosiaalisesti paheksuttavaa? Kuka saa olla tyttö ja kenen pitää olla tyttö?
Entä miksi tekstiilitaidetta pidetään edelleen enemmän harrastuksena kuin vakavasti otettavana taiteena? Onko syynä sen historia naisten työnä?
Tämä teos on manifesti tyttöydelle, jonka olen luonut yhdistämällä herkän tyttömäisyyden, pehmeän käsityön ja feminismiliikkeessä tunnetun leikekirjamaisen zine -estetiikan.
