Instagram @tuomoswilponen

TEOSKOKONAISUUDEN ESITTELY:

Haluan pois täältä.

Etsin aina seuraavaa ulospääsyä.

Vähän niin kuin Matrix -elokuvassa, mutta toisin päin.
Sen sijaan, että vapauttaisin itseni Matrixin suloisesta valheunesta ja auttaisin Zionin ihmisiä palauttamaan rauhan koneiden ja ihmisten välille, palaisin takaisin Matrixiin, kuten elokuvan hahmo Cypher niin kovasti halusi.

Tiedostan, että en voi haaveilla ikuisesti, mutta itsekseni kamppailen sitä vastaan ja karkaan pois täältä kun saan siihen tilaisuuden. Haluaisin paikkaan, missä minun ei tarvitsisi ajatella kuka tai mikä olen, vaan voisin juosta paljain jaloin pitkin ruohoniittyjä ja kiipeillä puihin hakemaan banaaneja. Voisin uida kristallisissa lähteissä, joiden pimeällä pohjalla makaisi kultaista hiekkaa ja aarteita; erivärisiä pikkukiviä ja simpukoiden kuoria. Minulla olisi ystävänäni suuri hevonen, joka kantaisi minua kun väsyn juoksemaan ja nukkuisi vieressäni ja olisi aina minun turvanani.
Viettäisin päiväni nukkuen pehmeissä lehtikasoissa, paistattelisin auringossa ja punoisin kaiken kirjavista kukista seppeleitä. Katselisin loputtomiin jatkuvaa tähtitaivasta ja lämmittelisin nuotion ääressä. Kuuntelisin metsän äänien sinfoniaa; lintujen laulua, lehtien kahinaa ja hiljaista huminaa.
Rakentaisin kaikista mahtavimman puumajan, jonne tekisin pienen lämpimän pesän ja sinne keräisin kaikki pienet aarteeni.

Taiteeni (mitä se sitten onkaan kirjoituksien, ulkonäköni tai maalauksien) kautta ruokin haavettani elää huolettomana olentona ja luon omaa pientä mielikuvitusmaailmaani.