Maarit Lavas on aikuisemmalla iällä taiteellisen puolen itsestään löytänyt keravalainen kuvataiteilija. Taiteilijuus ei ole ollut hänelle itsestään selvä identiteetti, vaan hän on tehnyt matkaa käsityöläisyyden ja taiteilijuuden rajapinnassa, omaa paikkaansa ja mielenrauhaa taiteen kautta etsien. Taiteilijana Lavas ei halua lokeroida itseään, vaan vaeltelee luvallisesti tekniikoiden välillä ja välissä, päätyen välillä luovuuden, leikin ja kokeilun ohjaamana jopa kerettiläisiin ratkaisuihin. Matka on hänelle poikkeuksetta vähintäänkin yhtä tärkeä kuin lopputulos.

KAJO –kevätnäyttelytyö on kuin ote matkapäiväkirjasta. Lähtökohtana teokselle on ollut vuonna 2022 kirjoitettu runo, ”Tonight I Watched the Moon Go Down” (”Tänään katsoin kun kuu putosi”). Se on kuvaus ohi kiitäneestä hetkestä, jonka pieni ihminen koki äärettömän suuren yötaivaan alla ja tallensi paitsi kameralleen, myös mentaalikuvaksi, joka antoi kipinän tarinalliselle teoskokonaisuudelle.

Työskenteluprosessi on kuljettanut taiteilijaa grafiikan prässiltä rukin ääreen; osto- ja myyntiliikkeestä, merenrannan kautta, keramiikan ja ölyvärimaalauksen pariin. Teoskokonaisuus sisältää lempeänsävyistä vuoropuhelua taiteilijan sisäisen käsityöläisen ja itselleen tilaa tekevän taiteilijuuden välillä. Siinä käytetyt useat tekniikat löytävät yhtymäkohtia taiteen ja käsityöläisyyden historian aikajanaan – saumattomasta yhteiselosta erkaantumiseen, ja edelleen uudenlaiseen liittoon nykytaiteen kentällä.

Veistos ottaa historian kirkkotaiteen alttarikaappia muistuttavan muodon, mutta sen todellinen kirkko on luonto ja ihmisen luontosuhde, jossa elämä ja maailma löytävät oikeat mittasuhteet ja taiteilija kokee rauhaa ja tarkoituksenmukaisuutta siitä polusta, jota on valinnut kulkea. Teoksessa tulevat yhteen taiteilijan arvostamat perinteet, henkisen aspektin tärkeys sekä elämän kohtaaminen seikkailuna ja matkana, jossa pienillä koetuilla hetkillä on suuri merkitys. Luonto on teoksen tekijälle paitsi sakraali tila, myös ehtymätön aarrearkku, jonka äärellä voi kokea nöyryyttä, kiitollisuutta, jatkuvaa, läsnäolevaa kiertokulkua, ja samalla ajan pysähtyneisyyttä.