Tärkeintä minulle työprosessisani on aistini, niiden valppaana ja mahdollisimman vapaana pitäminen. Inspiraationi syntyy luonnosta ja muokkautuu teokseksi erilaisten materiaalikokeilujejen ja haaveilun kautta. Tutkin suhdettani luontoon ja ihmisyyteen taiteeni kautta. Siltojen luominen mielen ja fyysisen todellisuuden välille on yritys lisätä ymmärrystä ja arvostusta toisiamme sekä luontoa kohtaan.

nettisivut: https://lealintula.wixsite.com/website

TEOSKOKONAISUUDEN ESITTELY:

“Yhdentyminen”

Kaupungissa asuessa huomaan tasaisin väliajoin mieleni synkkenevän ja koen itseni irralliseksi. Silloin tiedän,että olen ollut taas liian kauan pois juurilta, luonnosta. Kuitenkin jopa kiireisimmänkin Helsingin keskustan puiden rungoista voin havaita eri sammal- ja jäkälä lajikkeita ympäri vuoden. Jäkälät voivat kasvaa lähes missä vain, mutta sammalet voittavat kaksintaistelun kosteilla paikoilla. Ne ihastuttavat minua harmailla kaduilla kirkkain värein ja muistuttavat urbaaneilla pinnoilla kasvaessaan luonnon voimasta. Etenkin vihreys mitä eräät sammallajit loistavat jopa synkimpinä vuoden aikoina, muistuttavat minua lempeydestä, elinvoimasta ja jatkuvuudesta. Tutkin eri medioilla teos sarjassa Yhdentyminen luonnon mukaista kasvua, elämää ja kuolemaa sekä irrallisuuden kokemisen vähentämistä.

Monet jäkälälajit kasvavat erittäin hitaasti, hitaimmat vain 1 cm vuodessa. Teoksessa Verkkainen perehdyin omaan hitaan kasvun tutkimiseen virkkaamisen kautta. Kasvu lähtee ytimestä ja kiertää sen ympärillä, kuten monet jäkälälajitkin kasvavat. Nopeassa länsimaisessa kulttuurissa koen hitauden ja lähes näkymättömän kasvun muistuttamisen itselleni tärkeäksi. Tämä hitaasti etenevä ja monimuotoinen työskentely kuvastaa minulle verkkaista ja monimuotoista kasvamista. Perinteinen realistinen maalausjälki peittyy erilaisilla materiaaleilla ja jäljillä, elää ja muuttuu. 

Intuitiivisesti toteutettu maalaus Pehmoinen kuvastaa minulle myötätuntoa ja iloa. Vihreys, pyöreät muodot ja pehmeän oloiset pinnat kutsuvat rauhoittumaan. Canvaksella akryylimaalin mukana seikkailevat langat ohjaavat katsojaa seuraamaan niiden reittejä pinnalla. Kuvittelen lankojen tuovan esiin reittejä, joita meitä paljon pienemmät elämänmuodot luonnossa kulkevat. Tätä teosta tehdessä ja katsellessa en koe itseäni irralliseksi luonnosta vaan osaksi sitä.

Monet taiteilijat ovat käsitelleet ihmisen irrallisuuden ja yhteyden tuntemista luontoa kohtaan jo vuosituhansia. Tänä päivänä kun ilmastonmuutos puhaltelee niskaan ja Covid-19 jyllää ympäri ihmisyhteiskuntia, sen tutkiminen tuntuu vähintäänkin ajankohtaiselta. Ajattelen, että irrallisuus luonnosta, mitä urbaaneilla alueilla ja ideologioilla olemme luoneet, tuhoutuu viimeistään kun kuolemme. Olemme osa luonnon kiertokulkua synnymme ja kuolemme kuten kaikki muukin elävä. Kuva parini on saanut inspiraatiota valokuvaaja ja kuvanveistäjän Ana Mendietan (1948-1985) Earth Body sarjasta. Näyttäydyn kuvissa erillisenä tekijänä ja osallisena ympäristöäni.