Pyrin työskentelemään kaiken aikaa ja ajatuksen tasolla työskentelenkin, mutta tarvitsen energialtaan itselleni hyväksi luodun tilan pystyäkseni täysin ulkoistamaan ajatuksiani ja tunteitani kankaalle, paperille, vihkoihin, puhelimeen, tietokoneelle. Tila on riippumaton, niin kauan kun itse voi hyvin. Kannan luonnosvihkoa mukanani minne ikinä menenkin, ja luonnokset/runot/ajatelmat toimivatkin suuressa roolissa osana työskentelyäni. Niin läheiset kuin tuntemattomatkin ihmiset ja olennot ympärilläni sekä yhdessä tai erikseen kokemamme pulmat, menetykset, oivallukset ja saavutukset toimivat inspiraation lähteinä töissäni, jotka useimmiten perustuvat omaan, senhetkiseen totuuteen impulsiivisen luomisen kautta.

Tässä linkki videoportfolioon: https://youtu.be/aUCrA4FB1nY

TEOSKOKONAISUUDEN ESITTELY:

tiedostan vain raapivani pintaa
mutta raavin sitäkin kovempaa
hakkaan ja potkin
heitän ja lyön
kunnes ymmärrän, pinta on ovela

kovera tai kupera
pyöreä laatikko vakaa mutta hutera

pinta on ovella

mutta pinnan alla kytee
palaa sekä polttaa
puhkaisee silmät
pakottaa konttaa

siispä annan kynsilleni anteeksi
sekä nyrkkini jäähdytän

koska on pinnan alle päätyvän tarkoitus
pinnan alle pyrkivän varoitus

Turvattomassa maailmassa luovan ihmisoletetun pitäisi olla tasapainossa, mutta tasapainottomuuden aikakautena itsellemme luotujen maailmojen pitää olla turvallisia. Tila, johon maalatessani uppoudun, on mieluisuudessaan loputon suo, jonne aina sieltä pois päästyäni yhä uudelleen sukellan. Siellä pyrin tulkitsemaan mielentiloja ja niiden luomia ristiriitaisia taisteluja ulkoisten ja sisäisten tekijöiden välillä. Lopputyönäyttelyssä esillä olevat maalaukseni perustuvat tämänkaltaisiin palkitseviin löytöretkiin, joita Pekka Halosen Akatemiassa opiskellessani olen paremmin oppinut ymmärtämään.